Sisäministeriön selvitys: Hidas käännyttäminen on suomalainen erityispiirre

Erehdyttävästi "pikakäännytykseksi" kutsuttu turvapaikkahakemuksen nopeutettu käsittely ja kielteistä päätöstä seuraava käännyttäminen kesti vuonna 2008 keskimäärin 1,9 kuukautta. Lisäksi poliisi antaa turvapaikkaa hakeneille EU-maiden (Romania, Bulgaria) kansalaisille kuukauden aikaa "asioiden järjestämiseen" ennen käännyttämisen toimeenpanoa. Myös Dublin-palautukset jumittavat pahasti.

Nopeutettuun menettelyyn ei hallituksen turvapaikkapoliittisen esityksen mukaan ole vieläkään tulossa muutoksia. Muissa Pohjoismaissa on ollut toisenlainen meininki.

Media ja maahanmuuttaja

Tiistai 12.5.

Kahdeksanvuotias lapsi oli nousemassa Espoossa paikallisjunan kyytiin. Ovella häntä vastaan tuli junasta ulos pyrkivä mies, joka huusi lapselle "mene pois mun edestä senkin pieni apina" ja tönäisi, tuuppasi, sysäsi tai paiskasi lapsen laiturille päin. Lapsi kaatui selälleen ja tunsi kipua, mutta ei loukannut itseään. Mies poistui paikalta, tuntematon nainen auttoi lapsen pystyyn ja lapsi nousi junaan. Lapsen isä teki poliisille rikosilmoituksen pahoinpitelystä ja kunnianloukkauksesta.

Seuraavana päivänä Ilta-Sanomat julkaisi tapauksesta STT:n uutisen otsikolla "Rasistisesti käyttäytynyt mies töni 8-vuotiaan tytön ulos junasta". Lapsi ei ollut kuka tahansa lapsi, vaan kahdeksanvuotias somalityttö, mikä selittääkin seuraavien päivien mediahässäkän.

Pohjoismaat matkalla Euroopan pakolaiskeskukseksi

Torstaina 7.5.2009 europarlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä EU:n uusia turvapaikkasääntöjä koskevan viisi mietintöä sisältävän lakipaketin.

Turvapaikkapaketin hyväksymisestä julkaistu lehdistötiedote oli eräästä mietinnöstä näin niukkasanainen:

"Hollantilaisen liberaalin Jeanine Hennis-Plasschaertin mietinnössä käsitellään keinoja, joilla turvapaikkahakemusten käsittelyä sujuvoitettaisiin. Siinä määritellään muun muassa määräaikoja eri käsittelyvaiheille.

Mietinnössä esitetään myös jäsenmaiden välisen solidaarisuuden lisäämistä ottamalla käyttöön välineitä, jotka sitoisivat kaikkia maita. Tällaisia olisivat esimerkiksi kansallisten turvapaikka-asiantuntijoiden ryhmät, jotka avustaisivat niitä maita, joihin tulee runsaasti turvapaikanhakijoita."

Siinä kaikki. Tiedotteesta unohtui tärkein "solidaarisuutta lisäävä väline". Se on komission antama väliaikainen lupa keskeyttää Dublin-asetuksen mukaiset palautukset tiettyyn EU-maahan. Käytännössä tämä tarkoittaa Maltan, Italian ja Kreikan kautta tulevien turvapaikanhakijoiden palautusten lopettamista.

Rasismin ja RKP-kritiikin vastainen julkilausuma

Kuntavaalit ja hämmennys
Aloitetaan viime syksyn kuntavaaleista. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors paheksui lokakuussa eräiden nimeltä mainitsemattomien perussuomalaisten ehdokkaiden maahanmuuttajavihamielisyyttä. Thors oudoksui ehdokasvalintoja ja sanoi pelkäävänsä perussuomalaisten suosion kasvavan yhtä suureksi kuin "ulkomaalaisvastaisilla puolueilla" Itävallassa ja Norjassa.

Vaalituloksen selvittyä pääsyntipukki oli helppo tunnistaa. Hän oli tietenkin Helsingin kaupunginvaltuustoon valittu Jussi Halla-aho, jonka nimeä ei kenenkään kuolevaisen poliitikon tai politiikantoimittajan pitänyt ennen vaalipäivää ääneen lausuman.

Heti vaalien jälkeen oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) ilmoitti uusien valtuustojen tarvitsevan koulutusta rasististen puheenvuorojen kitkemiseksi. Toimenpide ei kuulemma mitenkään liittynyt perussuomalaisten vaalivoittoon, vaan puheenvuorojen sensurointia oli yleisesti toivottu jo pitemmän aikaa. Tämä selvä.

Pari viikkoa vaalien jälkeen Vihreiden naisjärjestö ilmoitti harkitsevansa rikosilmoituksen tekemistä Jussi Halla-ahon blogikirjoituksista. Viikkoa myöhemmin Vihreät Naiset tekivät tutkintapyynnön. Syytös oli niinkin erikoinen kuin raiskauksiin yllyttäminen. Tällaista tutkintapyyntöä ei ollut Suomessa varmaan koskaan ennen tehty, ei ainakaan puoluejärjestö yksityishenkilöä vastaan.

Astrid Thors turvapaikkapolitiikan esteradalla

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors heräilee helmikuussa läpi runnomansa ulkomaalaislain jälkeisiltä kauneusuniltaan. Iltalehden tentissä toimittaja kyselee tällä kertaa varsin vaikeita, eikä uninen Astrid oikein muista mitä mieltä on mistäkin asiasta ennen ollut. Suoriin kysymyksiin vastaaminen on Thorsin tapauksessa niin harvinaista herkkua, että se ansaitsee yksityiskohtaisen kommentoinnin. Lähdetäänpä purkamaan haastattelua.

Esitä kysymys, Vihreät vastaavat

Vihreät ottivat maahanmuuton yhdeksi vaaliteemoistaan, toistaiseksi tosin vain paperilla. Vihreät yrittävät kääntää kriittisen keskustelun turvapaikanhakijoiden maahantulon rajoittamisesta kotouttamispolitiikan arvosteluun. Se on Vihreille salonkikelpoinen tapa olla maahanmuuttokriittisiä.

Vihreiden puolueohjelmien perusteella maahanmuuton suurin ongelma on kotouttamiseen käytettyjen varojen ja resurssien riittämättömyys. Voi tosin kysyä, mitä järkeä kotouttamiseen keskittymisessä on juuri nyt, kun pakolaismäärä on kasvamassa kymmenkertaiseksi. Pysyykö kokonaisbudjetti silti samana vai kasvaako sekin automaattisesti kymmenkertaiseksi? Vai kasvaako se monikymmenkertaiseksi, jos kotouttamiseen maahanmuuttajaa kohti käytettyjä varoja nostetaan Vihreiden ohjelman mukaisesti?

Kysymyksiä riittää. Tästä päästäänkin hiljalleen otsikon aiheeseen. Vihreät lanseerasivat eurovaaleja varten omat maahanmuuttosivunsa. Sinne on koottu yhteen paikkaan Vihreiden maahanmuuttopoliittisia ohjelmia ja linjanvetoja. Tämä on kiitettävää, sillä muut puolueet tuntuvat häpeillen piilottelevan omia ohjelmiaan.

Kritiikille altistuminen ei ole koskaan helppoa. Miten Vihreät sitten ottavat maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa arvostelun vastaan? Ei kovin mallikkaasti. Puoluejohto päätti tänä keväänä leikkiä Radio Jerevania.

Humanitaarinen maahanmuutto kymmenkertaistuu

Suomeen pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrä on vaihdellut vuosien varrella rajusti. Vuonna 2008 saavutettiin uusi ennätys, kun peräti 4 000 hakijaa anoi turvapaikkaa. Edellinen aallonpohja oli vain vuotta aiemmin, jolloin hakemuksia jätettiin 1 500. 2000-luvun alussa hakijamäärät pyörivät reilun 3 000:n paikkeilla lähteäkseen laskuun vuonna 2005. Vuodelle 2009 ennustetaan 6 000:ta turvapaikanhakijaa, eikä mikään toistaiseksi viittaa kasvun tasaantumiseen.

Vuosikymmen sitten turvapaikanhakijamäärää pitivät korkealla etenkin Etelä-Euroopasta saapuneet romanit. Heillä ei ollut mitään mahdollisuuksia saada turvapaikkaa, mutta jo pelkkä turvapaikkaratkaisun odotteleminen vastaanottokeskuksissa oli heille taloudellisesti kannattavaa. Tuohon aikaan jäi kiinni vastaanottokeskuksista käsin toimivia rikollisliigoja, joiden toimintaan poliisilla ei ollut kunnollisia valtuuksia puuttua. Lopulta pikakäännytykset saatiin toimimaan ja tulijavirta Etelä-Euroopasta tyrehtyi.