Humanitaarinen maahanmuutto kymmenkertaistuu

Suomeen pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrä on vaihdellut vuosien varrella rajusti. Vuonna 2008 saavutettiin uusi ennätys, kun peräti 4 000 hakijaa anoi turvapaikkaa. Edellinen aallonpohja oli vain vuotta aiemmin, jolloin hakemuksia jätettiin 1 500. 2000-luvun alussa hakijamäärät pyörivät reilun 3 000:n paikkeilla lähteäkseen laskuun vuonna 2005. Vuodelle 2009 ennustetaan 6 000:ta turvapaikanhakijaa, eikä mikään toistaiseksi viittaa kasvun tasaantumiseen.

Vuosikymmen sitten turvapaikanhakijamäärää pitivät korkealla etenkin Etelä-Euroopasta saapuneet romanit. Heillä ei ollut mitään mahdollisuuksia saada turvapaikkaa, mutta jo pelkkä turvapaikkaratkaisun odotteleminen vastaanottokeskuksissa oli heille taloudellisesti kannattavaa. Tuohon aikaan jäi kiinni vastaanottokeskuksista käsin toimivia rikollisliigoja, joiden toimintaan poliisilla ei ollut kunnollisia valtuuksia puuttua. Lopulta pikakäännytykset saatiin toimimaan ja tulijavirta Etelä-Euroopasta tyrehtyi.

Turvapaikanhakijat ja kuntasijoitetut

2000-luvun romaniturvapaikanhakijat asettivat vastaanottokeskusjärjestelmän lujille, mutta se oli vain väliaikainen koettelemus. He eivät saaneet oleskelulupaa, eivätkä jääneet pysyvästi Suomeen. Turvapaikanhakijoita parempi tulijamäärän mittari onkin kuntiin sijoitettujen pakolaisten määrä. Se kertoo kuinka monta oleskeluluvan saanutta, kiintiöpakolaista tai näiden ryhmien perheenyhdistämisten kautta Suomeen saapunutta kunnat ovat ottaneet vastaan.

Kuntasijoitettujen määrä on ollut turvapaikanhakijoihin verrattuna varsin tasainen. 2000-luvulla kuntiin on sijoitettu vuosittain 1 200-1 800 pakolaista, keskiarvon ollessa 1 500. Määrä on oikeastaan yllättävän pieni, kun otetaan huomioon jo pelkkä kiintiöpakolaisten määrä (700-750 kpl). Luku kertookin turvapaikkahakemusten aiemmin suuresta hylkäysprosentista (Dublin-tapaukset, romanit). Myöskään perheenyhdistämisiä ei vielä tuolloin tehty erityisen paljon oleskeluluvan saaneisiin verrattuna.

Viimeisen vuoden aikana tilanne on muuttunut täysin. Tällä kertaa turvapaikanhakijamäärää kasvattavat lähinnä irakilaiset, somalialaiset ja afganistanilaiset. Suomen muista Pohjoismaista poikkeavan käytännön mukaan näiden kolmen maan turvapaikanhakijoita ei voida palauttaa takaisin, vaikka yksilöllisiä perusteita turvapaikkaan tai suojelun tarpeeseen ei löytyisikään. Myönteisten oleskelulupapäätösten osuus kaikista päätöksistä on neljässä vuodessa noussut 17 prosentista 40 prosenttiin. Karsimalla näistä luvuista Dublin-tapaukset ja muut ilmeisen perusteettomat hakemukset myönteisten päätösten määrä on noussut jo yli 60 prosenttiin käsitellyistä.

Perheenyhdistämiset

Aiemman kokemuksen perusteella tiedetään, että Irakin, Somalian ja Afganistanin kansalaiset (jatkossa lyhenne ISA-maat) käyttävät erityisen usein hyväkseen mahdollisuutta perheenyhdistämiseen. Tähän on oikeus kaikilla suojeluntarpeen nojalla oleskeluluvan saaneilla. Maahanmuuttoviraston mukaan alaikäiset turvapaikanhakijat tuovat maahan 2-3 vuoden sisällä 4-6 omaistaan ja täysi-ikäiset parissa vuodessa 3-4. Muista maista poiketen Suomi ei ole asettanut perheenyhdistämisiin kummempia rajoituksia. Periaatteessa tulijoiden pitäisi olla aviopuolisoita, vanhempia tai ala-ikäisiä omia lapsia, mutta tästäkin joustetaan esim. adoptiolapsiksi ilmoitettujen kohdalla.

Omaiset saavat oleskeluluvan Suomesta käytännössä automaattisesti, mutta ei välittömästi. Aika turvapaikanhakijan saapumisesta Suomeen, oleskeluluvan saamisesta ja perheenyhdistämishakemuksen käsittelystä omaisten saapumiseen kestää hakemusruuhkan takia normaalisti pari kolme vuotta. Nykyisen superruuhkan vuoksi odotus voi venyä tästäkin. Käsittelyyn kuluvan viiveen vuoksi vuonna 2008 tapahtunut ISA-maista saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrän viisinkertaistuminen (kuukausitasolla kymmenkertaistuminen) näkyy perheenyhdistämistilastoissa kunnolla vasta vuosina 2010-2011.

Lähitulevaisuus

Tilastoja pintapuolisesti vilkaisemalla nykyinen turvapaikanhakijoiden määrän kasvu ei ehkä vaikuta kovin huolestuttavalta. Ruuhkia on ollut aiempinakin vuosina ja ne ovat tasaantuneet ajan kanssa. Ei tällä kertaa.

Moni asia on toisin:
- ISA-maista saapuvat eivät palaa kotiinsa, heitä ei käännytetä tai karkoteta
- ISA-maista saapuvat tuovat tänne omaisensa, joka viisinkertaistaa tulijamäärän
- Omaiset ovat suurimmaksi osaksi luku- ja kirjoitustaidottomia
- Merkittävä osa tulijoista on alaikäisiä, joiden sijoittaminen vaatii moninkertaisesti resursseja

Turvapaikanhakijamäärään tuijottamisen sijaan kannattaa laskea kuinka paljon pakolaisia kuntiin on jatkossa sijoitettava.

- Tänä vuonna 6 000 turvapaikanhakijaa, joista viime vuoden ja alkuvuoden perusteella 1 000 alaikäisiä sekä 3 000 täysi-ikäistä Irakista tai Somaliasta (2000 muualta sisältäen Dublin-tapauksia)
- Alaikäisiä ja Irakista, Somaliasta tai Afganistanista saapuvia ei saa palauttaa, joten odottelun jälkeen heille kaikille myönnetään oleskelulupa
- Maahanmuuttoviraston mukaan viime vuonna tulleet 650 alaikäistä tuovat 2-3 vuoden sisällä 3 000-4 000 omaistaan perheenyhdistämisten kautta
- Maahanmuuttoviraston mukaan jokaista tuhatta irakilaista ja somalialaista oleskeluluvan saanutta kohti tulee parin vuoden sisällä 3 000-4 000 omaista perheenyhdistämisten kautta

Siis vuonna 2009:
- 1 000 alaikäistä plus 4 500-6 000 omaista = 5 500-7 000 tulijaa
- 3 000 irakilaista ja somalialaista plus 9 000-12 000 omaista = 12 000-15 000 tulijaa
Nämä yhteensä 17 500-22 000

Lisäksi:
- 2 000 muuta turvapaikanhakijaa (joista osa käännytetään) ja heidän perheenyhdistämisensä
- 750 kiintiöpakolaista ja heidän perheenyhdistämisensä

Vuoden 2009 saldona yhteensä 20 000-25 000 kuntiin sijoitettavaa 2-3 vuoden viiveellä (1450 kpl kuntasijoituspaikkoja vuonna 2008).

Turvapaikanhakijamäärän nelinkertaistuessa kuntasijoitettavien määrä siis tällä kertaa peräti 15-kertaistuu (*).

(*) Laskuissa ei ole otettu huomioon ISA-maista saapuneiden Dublinin sopimuksen perusteella kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneita (2008: 354 kpl). On epäselvää kuinka moni heistä oikeasti poistuu/poistetaan maasta, koska Dublin-palautukset esim. Kreikkaan eivät tällä hetkellä toimi normaalisti. Jos kaikki käännytetyt poistuvat Suomesta, niin sen seurauksena pakolaisluvut pienenevät lasketusta 5-10 prosenttia. Tämäkin vähennys ja arviolukujen epätarkkuudesta johtuva alaspäin pyöristäminen huomioonottaen ainakin pakolaismäärän kymmenkertaistumisesta puhuminen on nykytiedoilla joka tapauksessa perusteltua.

Media vaikenee

Suomalaisessa maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa on kaksi suurta kollektiivista valhetta. Toinen on tietoinen vaikeneminen nykyisen turvapaikkapolitiikan seurauksista ja toinen on sen väitetty vaihtoehdottomuus.

Miksei pakolaismäärän tulevasta kymmenkertaistumisesta ole uutisoitu? Nuo edellä tehdyt laskutoimitukset ovat alakoulutason aritmetiikkaa. Aivan varmasti sekä viranomaiset että toimittajat ovat jo pitkään saaneet Excel-taulukoistaan saman suuruusluokan ennusteita, mutta hiljaista on ollut. Miksei yhdessäkään lehdessä ole pohdittu ulkomaalaislain vaikutuksia Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrään?

Mitä tehdä?

Ajopuu symboloi hyvin Suomen nykyistä pakolaispolitiikkaa. Arvostelijat vaiennetaan vetoamalla kansainvälisiin sopimuksiin. Väärinkäytösten esiinnosto on muukalaisvastaisuutta. Turvapaikkakäytännön kiristämisen sijaan keskustelu ohjataan puutteellisen kotouttamisen kritisointiin.

Mutta Geneven sopimus tai EU-direktiivit eivät vaadi Suomen nykyistä käännyttämis- ja karkottamiskäytäntöä. Ne eivät estä alaikäisten iän testaamista. Ne eivät myöskään edellytä nykymuotoista perheenyhdistämistä. Kopioimalla muiden maiden turvapaikkakäytännöistä muutamia pieniä muutoksia vähennettäisiin ratkaisevasti Suomen houkuttelevuutta ja vältettäisiin kymmenien tuhansien ihmisten Suomeen muuttaminen. Ihmisten joiden kotoutumiselle ei tule ikinä olemaan mitään mahdollisuuksia.

Pakolaismäärän kymmenkertaistuessa henkilökohtaiset kotouttamissuunnitelmat voi unohtaa. Siinä vaiheessa ihmisiä ei enää pystytä käsittelemään yksilöinä vaan pelkkänä massana. Vaikutukset ovat rajut sekä maahanmuuttajien että kantasuomalaisten elämään.

Rahallisia vaikutuksia on vaikea laskea, mutta jonkinlaista osviittaa antaa arvio, jonka mukaan syrjäytynyt suomalaisnuori aiheuttaa elinaikanaan noin miljoonan euron kustannukset yhteiskunnalle. Entä sitten sellainen, joka ei osaa suomen kieltä, eikä lukea tai kirjoittaa edes omalla kielellään? Puhumme ainakin kymmenistä miljardeista euroista. Kuulisin mielelläni jonkun asiantuntijan kertovan miksi näin ei muka olisi. Kuulisin mielelläni jonkun sanovan asiasta edes jotain.

Kunnille pakkokiintiöt

Toistaiseksi turvapaikanhakijamäärän kasvu on näkynyt lähinnä uusien vastaanottokeskusten perustamisena ja kuntien painostamisena sijoituspaikkamäärän kasvattamiseen. Vastaanottokeskusten määrä viisinkertaistuu vuodessa kuuteenkymmeneen. Vuoden lopulla turvapaikkahakemuksen käsittelyä odottaa jo 10 000 hakijaa ja kuntapaikan jonottajiakin on tuhansia. Siinä vaiheessa massa on pakko purkaa kuntiin. Vuosittaisia kuntapaikkoja pakolaisille on vain 1 500, eivätkä kunnat suostu niitä lisäämään. Sijoittamisesta maksettavia korvauksia voidaan hieman nostaa, mutta ei tarpeeksi, jotta kuntapaikat merkittävästi lisääntyisivät. Rahat eivät riitä.

Odotan tälle vuodelle kahta turvapaikkapolitiikkaan liittyvää uutispaukkua. Toinen on edellä lasketun suuntaisen pakolaismääräennusteen julkaiseminen ja toinen kuntien demokraattiseen päätöksentekoon puuttuminen pakkokeinolain nojalla.

Tietysti valtio voisi ottaa lisävelkaa pakolaisten sijoituksesta maksettavien korvausten moninkertaistamiseksi, mutta silloin kustannukset monikymmenkertaistuisivat. Ennen pitkää hallitus ottaakin käyttöön laihan porkkanan sijasta paksun kepin. Kunnille määrätään väkilukuun suhteutetut kiintiöt, joiden mukaan TE-keskukset neuvottelevat uudet sopimukset pakolaisten sijoittamisesta kuntiin. Siinä vaiheessa kuntien kotouttamissuunnitelmien perään ei enää kehdata kysellä.


Lähteet:
Tilastokeskus: Turvapaikanhakijat ja pakolaiset 1997-2007

Sisäasiainministeriön tilastoja 3/2007: Suomen vastaanottamat pakolaiset (pdf)

Maahanmuuttovirasto: Turvapaikkayksikön tilastoanalyysi , vuosi 2008 (pdf)

UNHCR:n kuukausittaiset pakolaistilastot vuodelta 2008 (xls)

Turun Sanomat: Turvapaikanhakijoille tarvitaan 50 uutta vastaanottokeskusta (10.3.2009)

Helsingin Sanomat: Turvapaikanhakijoiden määrän arvioidaan nousseen pysyvästi (17.2.2009)

Etelä-Saimaa: Vastaanottokeskuksissa asuvien määrä nousee 10 000 ihmiseen (1.2.2009)

Savon Sanomat: Turvapaikanhakijoiden vyöry tulossa (18.1.2009)

Helsingin Sanomat: Irakilaiset ja somalit nostavat turvapaikkahakijamäärän ennätystasolle (20.12.2008)

Lastensuojelun keskusliitto: Lapsen ongelmiin puuttumattomuus on yhteiskunnalle kallista (21.4.2005)

Turun Sanomat: Kunnat eivät halua ottaa pakolaisia vastaan (3.11.2009)

– Elleivät kunnat ryhdy toimiin, pitää ruveta harkitsemaan niiden velvoittamista pakolaisten vastaanottamiseen. Silloin täytyy määritellä, mikä on tässä asiassa kunnan tai yhteistyöalueen vastuu, sanoo Astrid Thors.